1.
On Jumalassa turvani
ja tukeni,
hän kuormani voi kantaa.
Kun häntä nimeen Jeesuksen
näin rukoilen,
hän jälleen voimaa antaa.
Jos viipyykin, niin kuitenkin
hän itkuni ja huutoni
huomaa ja niihin vastaa.
2.
Hän tuntee kaikki murheeni
ja huoleni,
ei epäilystä siitä.
Hän tietää, mitä tarvitsen,
hän antaa sen.
Sieluni, häntä kiitä!
Hän armossaan suo apuaan,
kun uskossa ja toivossa
tyhjänä häneen luotan.
3.
Ja vaikka vaara piirittää
ja myrskysää,
ahdistus tyyntymättä,
on siinä läsnä Jumala,
saan tuskassa
koskettaa Isän kättä.
Hän kasvonsa voi salata,
vaan armoonsa ja rauhaansa
myös silloin minut peittää.
4.
Siis sinuun, Herra, uskallan
ja odotan,
pyyntöni milloin täytät.
Jo vaivan alla luottaa saan:
taas aikanaan
kasvosi kirkkaat näytät.
Saan taistella, vaan sinussa
on turvani ja toivoni,
rauhani, Jumalani.
Säk. 1–2 Ambrosius Lobwasser 1579, säk. 3–4 saksalainen 1526. Ruots. Petrus Johannis Gothus 1572. Suom. eri virsinä Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. virret yhdistäen Anna-Maija Raittila 1984.
