Hieman taustatietoja, jotta tarinaa on helpompi seurata:
Asuimme tapahtuma-aikaan kaksikerroksisessa rivitalossa.
Talossamme on keittiön syvennys, jonka seinä on ontto ihmisen mentävästä kolosta. Vitsailimme seinästä usein, mutta tarina sai minut uskomaan, että siellä saattoi sittenkin olla jotain.
Olen tapahtumien aikana muistaakseni 10 vuotias, joten voi olla, että lapsen mieleni on liioitellut tarinaa, mutta muistan sen niin elävästi, samoin kuin siskoni, etten usko ikäni vaikuttaneen siihen niin paljon.
Siskoni, kenestä puhun tarinassa on minua 6 vuotta vanhempi, joten hän oli tapahtuma aikaan 16.

Olin kotona koulusta flunssan takia. Aamu alkoi tavallisesti, sisarukseni ja vanhempani lähtivät tavalliseen tapaan kouluun ja töihin, jolloin jäin kotiin yksin koirani kanssa.

Olin jostain syystä kuitenkin normaalista poiketen aamulla hermostuneen oloinen; en uskaltanut mennä vessaan talon toiseen kerrokseen, enkä edes omaan huoneeseeni (myös talon toisessa kerroksessa). Aamu meni kuitenkin rauhallisesti katsoessani teeveetä. Lounasajan tullessa tilanne kuitenkin muuttui.

Menin keittiöön lämmittämään pinaattilettuja mikrossa, ja muistan miettineeni tovin, jäänkö keittiöön syömään, vai menenkö takaisin olohuoneeseen. Katsoin tuota onttoa kohtaa keittiön seinässä, ja päätin mennä olohuoneeseen.

Muistan katsoneeni Piano Tiles 2 pelivideoita, kunnes kuulin portaiden alapäästä, eli takaatani, aivan kuin joku olisi kuiskannut "shhhhhhhh". Säikähdin ymmärrettävästi, ja laitoin äkkiä videon pauselle. Katsoin taakseni, eikä siellä näkynyt mitään. Odotin hetken, jos ääni kuuluisi uudelleen, mutta mitään ei kuulunut. Ajattelin mieleni tehneen kepposia, ja päätin jatkaa videon katselua. Parin minuutin jälkeen kuulin kuinka sama ääni sanoi uudelleen "shhhhhh". Säikähdin jälleen, ja vielä vähän enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Rationaalisesti ajattelin kuitenki, entä jos ääni kuuluikin videosta, joten kelasin sitä taaksepäin, mutta ääntä ei kuulunut. Muistan olleeni hyvin kiitollinen itselleni siitä, etten ollut jäänyt keittiöön syömään lounastani.

Tästä hetken kuluttua, ja rauhoituttuani, katsoin My Little Pony piirrettyä, kunnes kuulen yläpuoleltani ääniä. Suoraan olohuoneen yläpuolella sijaitsi siskoni makuuhuone. Kuulosti aivan kuin siskoni olisi puhunut puhelimessa. Laitoin sarjani pauselle, ja kuuntelin. Kyllä, siskoni se on. Ajattelin, etten sittenkään ollut kotona yksin, ja helpotuin. Huusin siskoani, että "hei, oletko kotona" ääni lakkasi, mutta vastausta ei kuulunut. Huusin toisen kerran. Eikä kukaan, tai mikään, vastannut. Tässä vaiheessa säikähdin vielä enemmän, olin satavarma, ettei ääni voinut olla videosta kuulunutta eikä mielikuvitukseni tuotetta. Lisäksi, olin kiinnittänyt sen äänen huomion, sillä se loppui heti kun huusin. Olin kertakaikkiaan kauhuissani, ja pelkäsin koko ajan enemmän. Kutsuin koirani kanssani olohuoneeseen, ja yritin rauhoittua.

Viimein, siskoni (se, kenen äänen olin kuullut) tuli kotiin noin kello neljän aikaan iltapäivällä. Kerroin paniikissa päivän tapahtumat, ja kuinka minua pelotti. Sisaruksille tyypilliseen tapaan, hän päätti kiusata minua hieman; hän huusi taloon "huhuu, onko täällä joku!" Ja kerskui jo vähän, että se oli vain mielikuvitukseni. Hän kuitenkin hiljeni, kun keittiön lämpöpatterista kuului kolme koputusta, kop, kop, kop. Kumpikin meistä säikähti, ja odotimme kunnes äiti tuli kotiin viiden aikoihin.

Olemme puhuneet tapahtumista siskoni kanssa vuosia myöhemmin, ja hän on kertonut kuinka paljon säikähti koputuksia. Hän oli silloin jo 16, joten se ei voinut olla mielikuvitusta, koska minäkin kuulin äänet. Muistan myös nähneeni unia, joissa keittiön ontosta seinästä on murtautunut ulos sairaalloisen laiha ja oranssin värinen mies kirveen kanssa. Se tosin saattaa olla mielikuvitustani, mutta olen ollut hyvin intuitiivinen henkilö niin kauan kuin muistan; minulla on ollut enne unia, jotka ovat käyneet toteen. Talossa on myöhemminkin tapahtunut kummia. Toinen siskoni, ei se joka kuuli koputukset, asuu edelleen siinä talossa, tosin yksin. Hän on kertonut tapauksen, jossa hänellä oli ollut pyykkipäivä. Hän oli ottanut pyykit pois narulta ja laittanut ne mytyksi sängylleen. Hän päätti kuitenkin köydä suihkussa, ennen kuin viikkaisi vaatteet kaappiin. Hän kertoi, että muistaa jättäneensä vaatteet mytyksi nimenomaan siksi, että teki tietoisen valinnan käyvänsä suihkussa ennen vaatteiden viikkausta. Kun hän kuitenkin tuli pois suihkusta, vaatteet olivat siististi laskostettuna hänen sängyllään, paidat yhdessä pinossa, housut toisessa ja sukat ja alusvaatteet kolmannessa.

Tämä on paranormaalein asia, jonka olen koskaan kokenut. Uskon, että siimä talossa on jokin sielu tai henki. En tiedä miksi juuri meidän talossamme, sillä siellä ei ole kuollut ketään eikä tapahtunut kauheuksia, ainakaan tietääksemme. En kuitenkaan usko, että se, mikä siellä nyt asustaakaan, on paha. Uskon sen liittyvän kuitenkin siihen onttoon seinään, joka keittiössämme on.

свернуть