Kulkijan onni

Pohjan tuuli nousee
Kulkijata kuljettaa
Sateen vaaran tuoksu
Askeleitaan jouduttaa
Mistä löytäis suojan?
Minne yöksi nukahtaa?
Taivasalla taasko
Saa silmänsä ummistaa

Kiertoja kuun monta
On hällä taskussaan
Yksinänsä matkaa
Hän jatkaa yhä vaan
Minne viekään tie tää?
Minne vaisto johdattaa?
Vain loimuava taivas
Hällä oppaanaan

Kerran kun sä lähdet matkaan
Sieltä et koskaan enää palaa

Toiset ajanpyöräl’ ajaa
Vanhoi reittei ratsastaa
Ajatusten aaveet
Aivan kannoillaan
Kiirehtivät kohti
Onnen satamaa
Saapuvat sinne aivan kohta
Vaiko milloinkaan
- Mahtaako onni odottaa?

Vaan vapaus toisenlainen
Kulkijaamme houkuttaa
Vaik’ hulluhan se on
Ken ilman karttaa suunnistaa
Mitä mahtaa löytää?
Voiko reittiinsä luottaa?
Sadat salaisuudet
Korpitaival opettaa

Utelias, uskalias umpimetsän valitsee
Virvatulten viekotuksilt’ mielensä hän hallitsee
Peloistansa huolimatta pimeässä etenee
Juurihinsa kompuroi ja silti taistelee

Kerran kun sä kohtaat varjos’
Se ei enää seuraa sua salaa

Utelias, uskalias umpimetsän valitsee
Saniaisten viisaus kielensä jo kahlitsee
Korven vanhan kertomuksen kuulee kun vain vaikenee
Sanattomat aavistukset vihdoin selkenee

Kerran kun sä kuulet kuiskeen
Pian se jo sulle huutaa
Kerran kun sä kuulet kuiskeen
Pian se jo sulle huutaa

Hei anna virran viedä
Kuiden kuljettaa
Vaikket määränpäätäs’ tiedä
Sitä soittaa koko maa
Käy taistelusta tanssiin
Laske kilpesi
Kuule kutsu ilon
Siel on kotisi
- On tiellä onnesi

свернуть