Anna Kontula vas :
Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty joitakin puheenvuoroja, joissa on peräänkuulutettu turvallisuuden lisäämistä rangaistuksia koventamalla. No, paraneeko turvallisuus rangaistuksia koventamalla? Jos puhutaan reaalisesta turvallisuudesta — ei ihmisten turvallisuudentunteesta, jota on vaikeampaa tutkia, vaan siitä, vähenevätkö vai lisääntyvätkö rikokset, koventuvatko vai lieventyvätkö rikostyypit — niin ei ole mitään tutkimuksellista näyttöä siitä, että rangaistuksia koventamalla turvallisuus lisääntyisi.
Rangaistusten koventamisen pelotevaikute, eli se etukäteen rikoksia estävä vaikute, on heikko, koska rikoksia tekevä ihminen — jos nyt ylipäätään mitään harkitsee — olettaa, että ei jää kiinni. Jos hän olettaa jäävänsä kiinni, niin siinä tapauksessa hän ei tee sitä rikosta ainakaan siinä tilanteessa ja silloin. Toisaalta uusimisriskin alentamisessa olennaista on uusien toimintatapojen ja sosiaalisten verkostojen omaksuminen niiden vanhojen tilalle, jotka ovat johtaneet siihen rikoksen tekemiseen. Ja tässä suhteessa taas erityispitkä vankeusrangaistus toimii juurikin päinvastoin — jos ei nyt vielä ole ammattirikollinen sinne vankilaan mennessään, niin kyllä ainakin sieltä lähtiessään. Ja vertailu muihin maihin, joissa on kovia rangaistuksia, pitkiä vankeustuomioita, ei myöskään tue sitä ajatusta, että jotenkin yhteiskunta olisi sitä turvallisempi, mitä ankarammin rangaistaan.
No, on todellakin niin, että jonkinlainen sanktiojärjestelmä varmasti kaikissa ihmisyhteisöissä täytyy olla, ja ihmisten moraalitaju sitä edellyttää, mutta jos me lähdetään järkiperäisesti rikostorjuntaan — siis rikostorjuntaan, rikostorjuntajärjestelmään, ei kostojärjestelmään ensisijaisesti — ja asetetaan ykköstavoitteeksi ihmisten turvallisuus ja mahdollisimman pieni määrä rikoksia, niin silloin tutkimuspohjalta me päädytään aivan erilaisiin ratkaisuihin ja aivan erilaiseen politiikkaan. Silloin yhdyskuntaseuraamusten, joista tuossa selonteossakin puhutaan, lisääminen on kannatettava keino. Silloin toimiva terveydenhuolto ja päihdevierotus sekä jälkihuolto vankeusrangaistuksen yhteydessä ovat tehokkaampia keinoja.
Toinen peruste, millä näitä rangaistusten koventamisia usein vaaditaan, on kansan oikeustaju, ja tästä on myös verraten paljon tutkimusta. Kansan oikeustaju on hirveän hankala mittari sen takia, että kansa ei ole asioista samaa mieltä, ja tutkimuksissa nekin, jotka vaativat yleisellä tasolla hyvin ankaria rangaistuksia, itse asiassa sitten joutuessaan arvioimaan konkreettisia tapauksia päätyvätkin paljon lähemmäs sitä tuomarin arviota kuin mitä olisivat yleisellä tasolla päätyneet.
