Kauneimmat joululaulut - En etsi valtaa loistoa - Arkihuolesi kaikki heitä
En etsi valtaa loistoa (ruots. Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt) on Zacharias Topeliuksen vuonna 1887 kirjoittama joululaulu. Alkujaan sen nimenä oli vain lyhyesti Joululaulu (ruots. Julvisa). Laulun sävelsi Jean Sibelius vuonna 1895. Laulussa rukoillaan "taivaan valoa ja rauhaa päälle maan" ja onnellista joulua sekä rikkaille että köyhille.
Topelius kirjoitti laulun alkujaan ruotsiksi. Suomennettuna se ilmestyi vuonna 1909, mutta käännöksen tekijää ei varmuudella tiedetä, vaikkakin sen virsikirjassa ilmoitetaan olevan Martti Korpilahti.
Sanat (Lyrics)
En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin
Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa
Sua halajan, Sua odotan, Sa Herra maan ja taivahan
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.
Arkihuolesi kaikki heitä
Alpo Noponen kirjoitti laulun sanat kesäasunnollaan Inkoon Mäntylässä kesällä 1916. Se julkaistiin samana vuonna Joulupukki
-lehdessä. Laulun ensimmäinen säkeistö käsittelee jouluun
valmistautumista, toinen säkeistö joulun sanomaa ja merkitystä. Laulun on säveltänyt Leevi Madetoja.
Arkihuolesi kaikki heitä,
Mieles' nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
Taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
Talven säästä kun tuoksahtaa
Lämmin leuto ja henkäys hellä,
Rinnan jäitä mi liuottaa?
Syttyi siunattu joulutähti
Yöhön maailman raskaaseen.
Hohde määrätön siitä lähti,
Viel on auvona ihmisten.
Kun se loistavi lasten teille,
Päilyy järvet ja kukkii haat.
Kuusen kirkkahan luona heille
Siintää onnelan kaukomaat.
